Translate

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Maailman kamalin ilmasto


(artikkeli on ilmestynyt muokattuna Länsi-Suomessa kolumnina 7.tammikuuta 2018)



– Tästä se synkkyys ja maailman kurjimmat kelit nyt alkoivat! kuulin puolituttuni päivittelevän jo valmiiksi hävinneenä musta viitta hartioillaan. Pienetkin ilon pilkahdukset kuulemma tukahtuivat Suomen märkään sohjoon ja hyytäviin tuuliin, ei ole pahempaa paikkaa maailmassa ihmisluonnolle kuin tämä.
    Hän ihmetteli, miten ihmeessä minäkin sieltä auringonpaisteesta raaskin tulla pois.
    Ilmasto ei ollut syynä Suomesta muuttooni 30 vuotta sitten, mutta muissa maissa eletyt vuosikymmenet auttavat minua taas kerran ottamaan etäisyyttä ja näkemään pohjoisen maamme hyvät puolet.

    Singaporesta takaisin Suomeen muuttanut rouva ylisti sitä tunnetta ja aistien iloa, jonka ikkunan avaaminen Suomessa saa aikaan: sisään tulvii raikkaan puhdas tuulahdus eikä sitä savusta paksua, kostean kitkerää ilmaa, jonka liikenteen saasteet ja Indonesian kulotukset tuovat suurkaupunkiin. Enää ei lasten eikä aikuisten tarvinnut käyttää hengityssuojaimia keuhkojaan suojellakseen.
    Voi sitä onnea! Puhdas ilmastomme on ylellisyyttä, jota osaa arvostaa joskus vain vertailun kautta.
Siinä eivät muutamat Repolan haisut merkitse mitään. Paitsi että ei Raumalla enää haise eikä Repolaakaan enää ole.

    Välimeren maissa on paljon aurinkoisia päiviä, kyllä, mutta on myös rutikuivia Afrikasta asti puhaltavia polttavia tuulia ja tahmeaa kosteutta, jotka yhdessä reilusti yli 30 asteen lämpötiloissa tekevät kauppareissut ja ruuanlaitot silkaksi kärsimykseksi.
    Ne eivät ole parissa viikossa ohimeneviä helleaaltoja, vaan ne jatkuvat usein kuukausitolkulla, puristavat kaiken voiman liialliseen lämpöön pakahtuvasta pohjoisen sydämestä. Afrikan tuulet tuovat vihdoin pilviä mukanaan, mutta ne ovat ruskeanpunaista pölyä täynnä ja värjäävät sataessaan kaikki vaakatasossa olevat pinnat saman värisiksi.

    Kun talot on rakennettu nopeasti ja yksinkertaisesti subtrooppiseen ilmastoon, ne eivät anna tarpeeksi eristystä kosteisiin talvisäihin. En ole eläissäni palellut niin paljon kuin Kreikassa joulu-tammikuussa. Keskuslämmitys antoi lämpöpattereiden kautta helpotusta muutaman tunnin aamuin illoin, mutta kosteus pääsi hiipimään silti sisälle asti, ja yksinkertaisten ikkunoiden raoista tuleva ristiveto sai hartiat narisemaan.
   Enkelikelloni pyöri keittiön pöydällä iloisesti kilkattaen ilman kynttilöitä.

    Suomessa katselemme talvea tuimillakin pakkasilla sisätilan lämmössä niin halutessamme. Ulkoilman pakkasia varten olemme tottuneet jo pienestä pitäen pukeutumaan kerroksittain kuin sipulit.
   Eikä tämä pimeys lopulta kauaa kestä. Pimeimmän vuorokauden jälkeen saattoi taas hihkaista päivien alkavan pidentyä hitaasti mutta varmasti, kunnes valoa tulvii ovista ja ikkunoista yöt läpeensä. Etelässä päivänvalon ja yön pimeyden tuntien määrä ei juurikaan vaihtele. Siniset hetket kestävät siellä lyhyen tuokion, Suomessa ne jatkuvat kesäaikaan tuntitolkulla.

    Säiden vaihtelevuus antaa hyvän aiheen jutella niitä näitä ventovieraittenkin kanssa. Ei tarvitse tyytyä pelkkään "ilmojakin on pidellyt" -tuumailuun, vaan päivän sään analysoiminen antaa aihetta pitkiinkin rupatteluihin, kun ei koskaan tiedä, mitkä olosuhteet meitä odottavat seuraavana päivänä. Sääennustukset ja vuodenaikojen liukuminen yhdestä toiseen ovat yhteisen mielenkiintomme kohteena – aurinkoon suuntautuvien lomamatkojen suunnittelun lisäksi.