Translate

torstai 18. joulukuuta 2014

Älylliset puhelimet saapuivat taloon





Tätäkö se nyssitte on?

Eilen kaikki kolme poikaamme saivat jokainen ensimmäisen kännykkänsä (10-, 12- ja 16-vuotiaat) eikä ihan mitä vaan kännyköitä vaan oikein älylliset sellaiset, joita itse en osaisi edes käyttää (joo joo, naurakaa vaan!).
Veljekset pääsivät samaan aikaan koulusta, joten kävin heidät hakemassa autolla ja menimme suoraan liikkeeseen – tätä oltiin suunniteltu ja odotettu pitkään! Tunnelma autossa oli kihisevän jännittynyt; tuore puutöistä saatu haava, nälästä kurnivat vatsat ja urheilutunnin väsymys haihtuivat kuin savu ilmaan sitä tehokkaammin mitä lähemmäs elektroniikkahapatusten mekkaa päästiin. 
Merkkivalinnat – äidillä oli painava taloudellisuuteen perustuva sanansa sanottavana – oli tehty jo kuukausia sitten, joten nyt oli sen viimeisen silauksen vuoro: laitteiden lunastaminen ja sopimusten tekeminen. Sekään tosin ei käynyt tuosta vain, koska en ole kiiruiltani ehtinyt elää vielä Suomen maassa kahta vuotta... hittolainen, että pitäisi tästäkin nootti lähettää jonnekin. 
  
Vihdoin saapui se hetki, jolloin pojat pääsivät aparaatteinensa kotiin asti: laukut, kengät, päällysvaatteet tekivät jonoa lattialla sinne, minne he olivat päättäneet keskittää isoveljen johtaman hätäkokouksen puhelinten eloon herättämistä varten.
Lähdin pakoon maitokauppaan odottamaan asioiden selkiintymistä.

Se ilta oli erilainen. 
Kukaan ei huudellut ruuan perään; kipin kapin tulivat ruokapöytään ja kipin kapin lähtivät taas puhelimiaan tutkimaan jokainen. Talossa vallitsi ihastuneiden hihkaisujen värittämä ihmeellinen rauha. Itse näppäilin miniläppäriä, mies istui isomman koneen taakse katsomaan kreikkalaista urheiluohjelmaa; pojat olivat ehtineet laittaa perheenjäsenten puhelinnumerot talteen, ottaa jokaisesta hirveät sekatukkakuvat (myös äidistä) ja kävivät nyt videopuhelua huoneesta toiseen toistensa kanssa, välillä jopa samassa huoneessa.
Lopulta he tulivat jokainen olohuoneeseen sukeltamaan pelien maailmaan: makasivat sängyllä, sohvalla, lattialla; rötköttivät nojatuoleissa lomittain, vierekkäin, selällään, mahallaan; pelasivat hiljaisuuden vallitessa ajoittain pelejä vertaillen.

Me vilkaisimme koneittemme yli toisiamme mieheni kanssa ja kävimme huolestuneen mutinakeskustelun siitä, josko tulemme tulevaisuudessa viettämään näin kaikki vapaa-aikamme vai oliko tämä nyt vain alkuinnostusta. 

Aamulla pojat lähtivät kouluun, mutta saivat määräyksen jättää puhelimet kotiin. Asiaa helpotti se, että ne saattoi nyt laittaa lataukseen koulutuntien ajaksi, jolloin niitten kimppuun päästäisiin taas heti kotiin tultua.
Poikien kotimatka sujuu tänään takuuvarmasti ennätysajassa.




lauantai 13. joulukuuta 2014

Jouluidentiteetti hakusessa



Tip tap ja töppeti töp! 

Joulu on taas ovella, mutta sehän on tiedetty jo kuukausia sitten. Lokakuusta asti olemme tehneet suunnitelmia pikkujouluista, niihin "loihdittavista" herkuista ja ostettavista lahjoista, mikäli lehtiin on uskominen.
Marraskuun alusta joulun hiipivä hyökyaalto on suurentunut, vahvistunut ja ujuttanut kuohujaan kaikkiin arkipäivän päätöksiin ja sytyttänyt värikkäitä ja värittömiä lamppuja koteihin, kaduille ja kauppoihin. Joulupukin pallonenäiset kasvot kurkkivat jokaisen ilmaisen ja maksullisen jakelun etusivulta, takasivulta ja siltä väliltä. 
Joulun hyöky on kirkkaanpunainen ja sillä on takuuvarmasti valkoiset vaahtopäät pipona. Joulu saattaa hukuttaa sinut, ellet ole varautunut pelastusvälineillä. 

Jouluun ei tarvitse suhtautua näin dramaattisesti, mutta tältä minusta on tuntunut tänä syystalvena. 

Olin jo ehtinyt kasvaa ulos, totuttautua pois joulun viettämisen rutiinista suomalaiseen tyyliin Kreikassa viettämieni vuosien aikana. Siellähän vuoden tärkein juhla on pääsiäinen, ja vaikka kreikkalaistenkin kauppojen näyteikkunat pukeutuvat valovälkkeiseen jouluasuun jo marraskuun puolella, ihmeköynnösten ja kukkivien ruusujen välistä parvekkeelle valotikkaita pitkin kipuava puna-asuinen joulupukki on ehdottoman koominen.

Kreikan suvustamme suurin osa söi jouluaattona vielä niukkaa kasvisruokaa paastonajan mukaisesti, ja vasta joulupäivänä he kokoontuivat yhteen grillaillen porsaan- ja lampaankyljyksiä ja syöden ja juoden vapaan seurustelun merkeissä. Erityisiä jouluruokia ei perinteeseen kuitenkaan kuulunut, enkä itsekään nähnyt vaivaa opetella tekemään itse suomalaisia jouluruokia - en niistä koskaan ole edes erityisemmin pitänyt; olen niitä arvostanut vain perinteen takia.

Kunnon mausteinen - ja terästetty - glögi oli kylmässä Kreikan talvessa paikallaan. Se oli ainoa, joka lämmitti kunnolla hyytävässä kosteudessa, joka tunki yksinkertaisten ikkunoiden raoista ja parvekkeen liukuovien alta kaikkialle kotiimme. Varsinkin viimeisinä vuosina kerrostalomme patterit olivat lämpimät ensin kaksi tuntia aamulla ja kaksi illalla, seuraavana vuonna ei enää sitäkään, joten ruumiinlämmön tasasi takan edessä istuminen - ja glögi. On siinä oma viehätyksensä, kun kohmeisin käsin, kaksi villapuseroa päällekkäin, seisoo kyhäämässä kokoon tuota ihmejuomaa, kaataa sen suureen tummaan keramiikkamukiin ja alkaa siemailla sitä takan äärellä, oliivipuuhalkojen loimutessa varpaiden ulottuvilla. 

Tein viime viikolla glögiä täällä uudessa kodissamme. Sen lämpötila on peräti 22 astetta, joten haahuilemme lyhythihaisissa paidoissa ja nukumme ikkunat auki, jotta pystymme elämään arkeamme hikoilematta. 
Tein glögiä, tein toisenkin kerran parin päivän kuluttua varmistuakseni siitä, ettei sille todellakaan ole tarvetta näissä lämpötiloissa. Se ei saanut aikaan muuta kuin sen, että minun piti mennä viilentymään parvekkeelle, vetämään henkeä. 
Seuraavaksi aion nauttia glögiä ulkotiloissa. Olen tilannut lumisateen nautinnon ajaksi.





Koska olen siis tottunut viettämään joulua ei-perinteisesti jo 20 vuoden ajan, minua eivät hetkauta stressit sen seitsemän sortin valmistuksesta eivätkä lahjojen valinnan vaikeudesta. Itse emme lahjoja koskaan lapsille ostaneet nimenomaan jouluksi – hankimme mahdollisuuksien mukaan tarpeellista tavaraa kun oli tarvis.
Äitini Suomesta lähettämän paketin avaaminen oli jouluaattoaamun kohokohta, joten täälläkin pyrimme jättämään sen toivotuimman tavaran hankinnan jouluksi. Poikani eivät kuitenkaan ole tottuneet ylenpalttiseen tavarapaljouteen edes jouluna, joten he odottavat sen yhden, toivotuimman lahjan saamista.Tänä jouluna se on oma älypuhelin jokaiselle - kenelläkään heistä ei ole vielä ollut edes tavallista kännykkää, joten tämä siirtää heidät valovuosia eteenpäin entiseen verrattuna. 

Saattaisin viettää oman jouluni aivan hyvin matalalla profiililla ilman kuusta, ilman tonttuja ja valoja. Tunnen kuitenkin olevani velkaa lapsilleni joulumuistot, joista he voivat keskustella ja joita muistella sitten, kun ovat aikuisia miehiä omine perheineen. 
Haluan viedä heidät viettämään yhteistä jouluiltaa äitini luo perinteiseen joulupöytään, jotta heillä on joskus kerrottavaan omille lapsilleen "talvi-iltojen tarinoita" siitä, miltä tuntui muuttaa Euroopan eteläosasta pohjoisen perukoille ja miten suomalaista joulua vietettiin.

Heillekin saattaa joskus avautua Sylvian joululaulun henki.