Translate

lauantai 13. joulukuuta 2014

Jouluidentiteetti hakusessa



Tip tap ja töppeti töp! 

Joulu on taas ovella, mutta sehän on tiedetty jo kuukausia sitten. Lokakuusta asti olemme tehneet suunnitelmia pikkujouluista, niihin "loihdittavista" herkuista ja ostettavista lahjoista, mikäli lehtiin on uskominen.
Marraskuun alusta joulun hiipivä hyökyaalto on suurentunut, vahvistunut ja ujuttanut kuohujaan kaikkiin arkipäivän päätöksiin ja sytyttänyt värikkäitä ja värittömiä lamppuja koteihin, kaduille ja kauppoihin. Joulupukin pallonenäiset kasvot kurkkivat jokaisen ilmaisen ja maksullisen jakelun etusivulta, takasivulta ja siltä väliltä. 
Joulun hyöky on kirkkaanpunainen ja sillä on takuuvarmasti valkoiset vaahtopäät pipona. Joulu saattaa hukuttaa sinut, ellet ole varautunut pelastusvälineillä. 

Jouluun ei tarvitse suhtautua näin dramaattisesti, mutta tältä minusta on tuntunut tänä syystalvena. 

Olin jo ehtinyt kasvaa ulos, totuttautua pois joulun viettämisen rutiinista suomalaiseen tyyliin Kreikassa viettämieni vuosien aikana. Siellähän vuoden tärkein juhla on pääsiäinen, ja vaikka kreikkalaistenkin kauppojen näyteikkunat pukeutuvat valovälkkeiseen jouluasuun jo marraskuun puolella, ihmeköynnösten ja kukkivien ruusujen välistä parvekkeelle valotikkaita pitkin kipuava puna-asuinen joulupukki on ehdottoman koominen.

Kreikan suvustamme suurin osa söi jouluaattona vielä niukkaa kasvisruokaa paastonajan mukaisesti, ja vasta joulupäivänä he kokoontuivat yhteen grillaillen porsaan- ja lampaankyljyksiä ja syöden ja juoden vapaan seurustelun merkeissä. Erityisiä jouluruokia ei perinteeseen kuitenkaan kuulunut, enkä itsekään nähnyt vaivaa opetella tekemään itse suomalaisia jouluruokia - en niistä koskaan ole edes erityisemmin pitänyt; olen niitä arvostanut vain perinteen takia.

Kunnon mausteinen - ja terästetty - glögi oli kylmässä Kreikan talvessa paikallaan. Se oli ainoa, joka lämmitti kunnolla hyytävässä kosteudessa, joka tunki yksinkertaisten ikkunoiden raoista ja parvekkeen liukuovien alta kaikkialle kotiimme. Varsinkin viimeisinä vuosina kerrostalomme patterit olivat lämpimät ensin kaksi tuntia aamulla ja kaksi illalla, seuraavana vuonna ei enää sitäkään, joten ruumiinlämmön tasasi takan edessä istuminen - ja glögi. On siinä oma viehätyksensä, kun kohmeisin käsin, kaksi villapuseroa päällekkäin, seisoo kyhäämässä kokoon tuota ihmejuomaa, kaataa sen suureen tummaan keramiikkamukiin ja alkaa siemailla sitä takan äärellä, oliivipuuhalkojen loimutessa varpaiden ulottuvilla. 

Tein viime viikolla glögiä täällä uudessa kodissamme. Sen lämpötila on peräti 22 astetta, joten haahuilemme lyhythihaisissa paidoissa ja nukumme ikkunat auki, jotta pystymme elämään arkeamme hikoilematta. 
Tein glögiä, tein toisenkin kerran parin päivän kuluttua varmistuakseni siitä, ettei sille todellakaan ole tarvetta näissä lämpötiloissa. Se ei saanut aikaan muuta kuin sen, että minun piti mennä viilentymään parvekkeelle, vetämään henkeä. 
Seuraavaksi aion nauttia glögiä ulkotiloissa. Olen tilannut lumisateen nautinnon ajaksi.





Koska olen siis tottunut viettämään joulua ei-perinteisesti jo 20 vuoden ajan, minua eivät hetkauta stressit sen seitsemän sortin valmistuksesta eivätkä lahjojen valinnan vaikeudesta. Itse emme lahjoja koskaan lapsille ostaneet nimenomaan jouluksi – hankimme mahdollisuuksien mukaan tarpeellista tavaraa kun oli tarvis.
Äitini Suomesta lähettämän paketin avaaminen oli jouluaattoaamun kohokohta, joten täälläkin pyrimme jättämään sen toivotuimman tavaran hankinnan jouluksi. Poikani eivät kuitenkaan ole tottuneet ylenpalttiseen tavarapaljouteen edes jouluna, joten he odottavat sen yhden, toivotuimman lahjan saamista.Tänä jouluna se on oma älypuhelin jokaiselle - kenelläkään heistä ei ole vielä ollut edes tavallista kännykkää, joten tämä siirtää heidät valovuosia eteenpäin entiseen verrattuna. 

Saattaisin viettää oman jouluni aivan hyvin matalalla profiililla ilman kuusta, ilman tonttuja ja valoja. Tunnen kuitenkin olevani velkaa lapsilleni joulumuistot, joista he voivat keskustella ja joita muistella sitten, kun ovat aikuisia miehiä omine perheineen. 
Haluan viedä heidät viettämään yhteistä jouluiltaa äitini luo perinteiseen joulupöytään, jotta heillä on joskus kerrottavaan omille lapsilleen "talvi-iltojen tarinoita" siitä, miltä tuntui muuttaa Euroopan eteläosasta pohjoisen perukoille ja miten suomalaista joulua vietettiin.

Heillekin saattaa joskus avautua Sylvian joululaulun henki.










7 kommenttia:

  1. Kalimera Lennu Ateenasta, olipa taas hyvin kirjoitettu, kuten aina blogisi tarinat ! Hyvaa Joulua suomalaisittain, Καλά Χριστούγεννα ! terv. Aboflickan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalimera, tyttö turkulainen, ja hyvää glöginvalmistelua sinne Ateenan oloihin :)

      Poista
  2. Niin totta, Lennu. Meillä ei ole mitään joulupakkoa tässä kahden hengen perheessä. Oililta sain taatelikakun, itse teen engl. hedelmäkakun, sallattia ja kinkkua ja lipeäkalaa, siinä se. Kyllä ne vuoden Kreikassa ja Suomen pikkujoulut ovat lakastuttaneet sen entisaikain perhejoulun meillä. Kaarina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Meillä vaikuttaa sekin vielä, että todellakin imelletty perunalaatikko taitaa olla ainoa, joista kaksi meidän perheestä tykkää. Ok, kinkkua nakertavat kaikki, mutta siinä se sitten onkin. Olin aika järkyttynyt, kun aikoinani huomasin, etten oikeasti tykkää jouluruoista :D

      Poista
  3. Meidän italialaissuomalainen perhe taas ei pidä italialaista joulua edes jouluna. Liian kaupallinen liian meluisa ja värikäs. Yritin nimittäin ehdottaa että olisimme joulun siellä tällä kertaa. Ja mitä ruokiin tulee niin nämä haluavat imelletyn perunalaatikon ja kinkun ja rosollin lisäksi lanttualaatikkoa mielellään joka päivä. =) Ja puuro ja luumukiisseli... kaikki maistuu, myös kokonaan italialaiselle miehelle.

    VastaaPoista
  4. Meillä syödään lammasta joulunakin (Norjan lounaisrannikon juhlaruoka juhlaan kuin juhlaan), mutta sen kaveriksi teen aina suomalaisen lanttulaatikon ja siitä pitävät kaikki. Lisäksi olen huomannut retsinan olevan sopivin juoma suolaisten lampaanluiden kyydittäjäksi, joten aika fuusio täällä meillä on joulukeittiössäkin. Onhan sitä lupa muovata omat perinteet, pääasia on, että viihtyy omassa joulussaan. Hyvää joulua sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  5. Aivan, pitää olla rohkeutta jättää pois ja ottaa mukaan ruokalajeja sen mukaan, mikä maistuu oman perheen suuhun hyvältä. Se sitä juhlan tuntua tuo!
    Kreikassa lanttu on niin harvinainen juures, että sitä olis pitänyt hakea/haetuttaa toiselta puolelta maata - sekin paikka taisi olla yhden suomalaisfrouvan puutarha :D

    VastaaPoista

Kerro mielipiteesi :)