Translate

perjantai 16. tammikuuta 2015

Suomistuminen syvenee




Telkkarista loppui yksi lukemattomista ruokaohjelmista taas kerran. Valmiiksi tulivat katkarapu-tsuit-tsait-härpäkkeet ja nami-nami-mum -leipäset. Päätin minäkin käväistä köökin puolella huikopalaa etsimässä.

– Ai tossa olis tota makkaraa, pitäisköhän, ettei pahane... ja tossa on vielä jäljellä... eikö se kelvannut muille, minä otan...

Kipaisin hakemassa parvekkeen pakkasasteista kirjaimellisesti jääkylmän oluen ja asettelin sen lautasesta yläviistoon oikealle, heti lasin viereen ja istuin murkinoimaan. 
En kuitenkaan saanut keihästettyä ensimmäistä palaa vielä haarukkaan, kun vilkaisin kokoon kyhämääni ateriaa, ja hörähdin ääneen: lautasella oli monta viipaletta mikrossa lämmittämääni lenkkimakkaraa, niitten lomassa harmonisesti aseteltua sinappia ja ketsuppia, iso annos perunasalaattia ja yllättävää vihreää väriä antamassa viisi viipaletta kurkkua. 
Lautaselle nojasi kaks voilla siveltyä hapankorppua. 

Ei voi olla totta! Minusta oli tullut suomalaisempi kuin suomalaiset nykyään ovatkaan! Olin suomistunut suomettareksi, kumisaappailla kulkijaksi, kuusenkannon kaatajaksi! Ja lauleskelin kreikkapoikiani ohimennen suohon.

Kyl tämä niin pal kauhja o! 

Otin suomalaisen olusen, kynsäisin lenksusta kiinni, vedin napakasti:
– Pssssiiiuuuhhh! se sanoi.
Minä vastasin: – Ei muuta ku syömään.

                   _______________


Talven pyörre on ottanut poikani haltuunsa. Heille on avautunut täysin uusi maailma, johon kuuluu ennen kokemattomia asioita lähes päivittäin. 

Pari heistä vein jääkiekko-ottelua katsomaan – opettaja oli lahjoittanut lippuja joululahjaksi. Vein heidät hallin lähelle. Sinne he taapersivat muitten sinikeltalakkisten raumalaisten Lukko-fanien sekaan ja minulle tuli outo olo...

Ensimmäisten isojen lumisateitten jälkeen, kun ikkunasta toiseen juoksu ja lumikinosten ihastelu vaati jo käytännön jatkotoimia, toin heille salaperäisen houkuttelevan näköiset vempaimet kaupasta: ne näyttivät lyhyiltä surffilaudoilta, niissä oli käsikahvat molemmin puolin. 
– Onko noi nyt sellaisia liii-liuu-luiiikkaa...mitä ne on? kysyi yksi pojista. 
– On. Nämä ovat sitä varten, että nämä viedään mäen päälle, sitten näitten päälle istutaan ja näillä liu´utaan mäkeä alas. Liukureita. Menettekö kokeilemaan?

Alustoja pyöriteltiin käsissä, käänneltiin, katseltiin kuvioita. He laittivat ne lattialle, menivät päälle maaten, selällään, istualleen...näyttivät vähän epäluuloisilta. 
Lopulta he päättivät pukea itsensä "sipuleiksi" (kreikkalaisten termi, joka tarkoittaa monta kerrosta vaatetta päällekkäin. toim.huom.), ottivat liukurit ja lähtivät ulos testiajolle. 

Ilta hämärtyi nopeasti ja puolentoista tunnin kuluttua aloin katsella ikkunasta. Ne menivät sinne lähelle järveä... mutta olin antanut ohjeet olla niillä paikoilla, missä muutkin lapset laskevat mäkeä. Ja olihan heillä puhelin mukana. 

He tulivat vihdoin! Koko kerrostalo varmaan kuuli valtavat jalkojen tömistelyt ja naurut ja vilkkaat keskustelut. Ovikello pirisi ja aukaisin oven: kaksi loistavasilmäistä, aivan punaposkista poikaa siellä oli pyrkimässä sisälle. He olivat lumikerroksen kuorruttamia edelleen niin, että kiekaisin voimalla: 
– EEEeiiii saa tulla sisälle ennen kuin olette pudistelleet lumet pois vaatteista! 
He menivät, tulivat takaisin ja kertoivat kilpaa, kuinka MAHTAVAA se kaikki oli ollut! Kuka oli antanut lumipesun ja kuka oli kaatunut ja ja sitten me vaan mentiin makaamaan siihen lumeen ja se oli ihan lämmintä ja pehmeää ja meinasin nukahtaa ja mennään huomenna taas uudestaan! 

Kyl tämä niin pal kauhja o!




3 kommenttia:

  1. Luin tätä kyyneleet silmissä, Naurattaa - ja itkettää - liikkutuksesta, kun kuvittelen makkaraa-kaljaa-kurkkuviipaleita-lunta-poikia-lliukureita-epäilystä ja iloa!

    Ihana lukea sinun tekstejäsi.

    Kiitos ja halit
    tarzu

    VastaaPoista
  2. No kyl niimpal kauhia sitt vaa teill onki.....ja aivan ihanaa! Makkaraa ja olutta - nams! Kiva kuulla poikien uudesta maailmasta ja kokemuksista.

    VastaaPoista

Kerro mielipiteesi :)