Nuorimies näyttää minulle paperia, jossa on punaisia, keltaisia ja oranssinvärisiä pikkuneliöitä, neliöiden sisällä kirjaimia, siellä täällä numeroita.
Hän näyttää sen minulle kahdeksannen kerran. Joka kerta hän selittää kärsivällisesti, miten siitä voi valita itselleen tunteja, miten tunnit ja kurssit jakautuvat eri vuosille, eri kuukausille; mitä voi ottaa nyt ja mitä sitten vasta myöhemmin.
Ei ei ja ei! Minä en saa järkeeni. Kun siinä ei lue edes viikonpäiviä eikä tunteja, vain numeroita, joiden merkitys ei minulle aukea.
Nuorimies aukaisee samanmoisen sivun koko tulevalle vuodelle tietokoneen näytölle ja selittää taukoamatta, miten hänelle on tehty ohjelma, mitä kohtaa hän on muuttanut ja mihin haluaa vielä ehtiä.
Yritän tuijottaa paperia, katsella ruutua, kuunnella; en liiku lainkaan, en puhu mitään. Toivon, että kun tarpeeksi kauan jaksan niin tehdä, nämä kuviot, värit ja merkinnät avautuisivat minulle yhtäkkiä, itsestään ja täysin selkeästi.
Pettymyksekseni sitä ei tapahdu. Alan nähdä myös nuorenmiehen katseessa surullista epätoivoa, antautumista väistämättömän edessä. Hänen puheensa rytmi hidastuu, häipyy pikkuhiljaa väsymyksestä yksittäisiin "Katso nyt!" -tokaisuihin.
Lopulta hänen täytyy luovuttaa: "Miten sä et voi ymmärtää tätä lukiotarjotinta? Kun tää o iha helppoa kaikki, kun keskityt vaan."
Minä, joskus olevinani niin fiksu ja filmaattinen, akateeminen filosofoija, linnunratojen tuolle puolen kurkistelija, en voi käsittää, miten joku pystyy tuntiohjelmansa rakentamaan tuolle uudelle lukiosysteemille! Miten siinä voi nähdä eri vaihtoehdot, miten siitä voi kyetä poimimaan oikeat ruudut?
"Hei! Nyt tuo ruutu muuttui harmaaksi!" minä innostun. Pieni toivonkipinä välähtää nuoren miehen silmissä ja hän myöntää: "Niin, kato kun se kurssi tuli juuri täyteen." Hän innostuu hetkeksi kertomaan siitä, miten ruudut elävät, mutta sitten muistan, että vesi kiehuu hellalla. Saan tekosyyn poistua.
"Minä ainakin haluan sitten nähdä lukujärjestyksen, mihin on merkitty päivät, kellonajat ja ruokatunnit", mutisen itsekseni ja rutistelen teepussista viimeiset aromit kuumaan veteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro mielipiteesi :)