Translate

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Sanat eivät riitä kertomaan




Taas minut vetäistiin takaisin pohtimaan ja muistelemaan! Piti osata sanoa selkeästi ja tiiviisti, miten kaikki alkoi, millaista oli ja millaista on nyt.

Miten tuli lähdettyä pois kotimaasta, miten sopeuduin, millaista elämäni oikeastaan oli; mitkä olivat suurimmat vaikeudet ja mitkä ne ilon lähteet; miten asiat alkoivat muuttua ja miten ajatukset paluusta lähtivät liikkeelle?

Miltä tuntui tulla takaisin, mikä oli erilaista, mikä tuttua ja turvallista; mitä mielessä pyörii nyt, mitkä ovat tulevaisuudensuunnitelmat?

Päläpäläpälä käläkäläkälä...ja sitten pulpulpulpul... !

Kuuntelija oli sympaattinen, hänen kanssaan oli helppo jutella ja hänelle oli vaivatonta avautua. Ja minähän avauduin.
Yksi asia johti toiseen ja mieleen tuli kolmas taustatekijä, mikä piti ilman muuta ottaa huomioon, ennen kuin suomalainen varmasti ymmärsi, millaisista olosuhteista puhuttiin tuossa talouskriisin pesäkkeessä, joka meidät sai pelastautumaan äidin kotimaahan.

"Vaikea tulee olemaan editoijan työ, kun olet tuollainen puhekone...tai siis vuolassanainen." 

Olen tullut entistä puheliaammaksi vanhemmiten, myönnän sen, mutta tämä koko aihe, paluumuutto Kreikasta Suomeen, on niin äärettömän laaja! 
Sitä ei kuitata eikä selvitetä yhdessä tunnissa. Siihen ei anneta ymmärrettäviä selkeitä selityksiä muutamilla tiivistelmillä, koska jo pelkästään se, että Suomessa asuva Suomen kansalainen kykenisi ymmärtämään ne olosuhteet, jotka Kreikassa vallitsivat ja ymmärtääkseni edelleen vallitsevat, ovat kuin toisesta todellisuudesta, kuin "kolmannen maailman kurjuudesta", jota ei luulisi Euroopasta edes löytyvän – ainakaan noin pohjoisen suunnalta katsottuna etelään päin kiikaroiden.

On toimeentulon vaikeus: sosiaaliturva ei kata kuin harvoja onnellisia työtä tekeviä perheineen; työstään saattaa joutua luopumaan milloin vain eikä työttömyyskorvauskaan ole itsestäänselvyys. Parhaimmassakin tapauksessa se kestää vain tietyn ajan, useimmiten korkeintaan vuoden. Ja niin pois päin.

On yhteiskunnan hoidon toimimattomuus: kansalaisten tiedot eivät ole järjestelmällisesti kerättyinä tietokoneiden arkistoihin, joista ne tarvittaessa poimitaan, vaan jokainen tieto tuodaan edelleen kymmenellä leimalla varustetulla paperilla useinkin ylimielisen, tylyn ja asioitten varsinaisesta kulusta tietämättömän alipalkatun virkailijan silmien eteen. Minulle on monesti kerrottu, että Suomi ei kuulu edes EU:hun. Ja niin pois päin.

On koulujärjestelmän vanhanaikaisuus: luokat toimivat edelleen täysin opettajajohtoisesti kurissa ja nuhteessa, jos opettajalla on auktoriteettia.
Olit sitten tullut ummikkona ulkomailta tai tarvitsisit erityisohjausta, laahaudut normaalin luokan mukana, aina toisista jäljessä.
Pienikin opettajan taholta tuleva innovaatio "toisin toimimisesta" tukahtuu, koska koulut ovat  suoraan opetusministeriöön vastuussa eivätkä ministeriöt ole erityisen tunnettuja joustavuudestaan, muutoksenhalustaan tai nykyaikaisuudestaan. Ja niin pois päin.

Luin paikallislehdestämme Satakunnan erityiskasvatus ry:n hallituksen jäsenen sanat siitä, minkä tyyliseen opetukseen Suomessa pyritään:
- Opettajajohtoisuus vaihtuu yhdessä oppimiseksi, jossa oppiminen on vuorovaikutteista. Opettaja ohjaa oppimistilannetta, jossa oppilaat ovat aktiivisia toimijoita. Uudet tekniset välineet innostavat oppilaita oppimaan. 

Amen!   

Kaikki edellä mainittu on vasta tilanteen taustatekijöiden esittelyä, minkä jälkeen avautuu uusi aihepiiri: omat juuret ja niiden merkitys, oma koti, maailmankansalaisuus, perheen merkitys, koko elämän arvojärjestys, ihmisen identiteetti. Ja niin pois päin. 

Sano se kukkasin, tykitä neilikoin.

____________________________


Viime viikonloppuna meidän kreikkalaissuomalainen perheemme oli yhtä mieltä liikkeittemme tarkoituksesta. Vanhempieni merenrantamökillä oli kaadettu pihlaja. Lisäksi lähellä niemennokkaa lymyili kasa vanhoja lautoja, puusänkyjä, risukkoa, räsykköä. 
Jokainen meistä tiesi mitä tehdä: tarrasimme kiinni ja raahasimme puutavaraa aivan niemen päähän, missä rantajäätikkö oli vielä paksua. Tuuli puhalsi sopivasti lounaasta, merelle päin. 
Tuli otti kiinni viivytellen talvimärkään puuhun, mutta lopulta seisoimme kaikki puoliringissä suuren kokon ympärillä räpsytellen silmiämme, kun tuuli vaihtoi puuskittaisesti suuntaa tuoden paksun savun päällemme. 

Liekit loimusivat korkealle, kokko rätisi ja teki ympärillä olevan meren jään sumuisen väreileväksi. 
Silloin ei ollut huolia – ei ajatuksia menneestä ei tulevasta, ei kodista lähdön murheesta ei uuteen kotiin astumisesta. 

Oli tuli, vesi, maa ja ilma.

Voiko sen paremmin elämän tiivistää?

                                                   Inhimillinen Tekijä - Paluu juurille
                                                                            TV1 perjantaina 10.4. 2015 klo 22:00 
                                                                             (uusinta lauantaina 11.4. klo 17:10)
                                                   






2 kommenttia:

  1. Vaikka vuoret jäivät Kreikkaan, tunteiden laaksot ja vuoret eivät. Toivon niin kovasti, että teillä jokaisella olisi hyvä olla täällä, kaipuustanne huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tämä tästä suttaantuu... ;)

      Poista

Kerro mielipiteesi :)