Translate

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Mihin mä nämä roskapussit laitan?



Suomessa: järveä, merta, satoja vuosia vanhoja puutaloja. Omat kotikonnut, tutut ja samalla niin vieraiksi muuttuneet . 

Vanhan kansakouluni vieressä oleva valtava istuinkivi on nyt muuttunut pieneksi, nykyistä takamustani hädin tuskin tukevaksi kivenmurikaksi.
Suuret ostoskeskukset imevät parkkipaikkojensa autoista ihmiset sisäänsä ostamaan sitä ja tätä ja vielä tuotakin, kun nyt sattui mieli tekemään. Omaa lapsuudenaikaista pientä osuuskauppaa ei enää ole olemassa, sitä, josta ostettiin pennin nallekarkkeja.

Muutimme Kreikasta koko perhe tänne Länsi-Suomeen synnyinsijoilleni: kreikkalainen mies, suomalaiskreikkalaiset poikamme ja minä itse, joka saan vaihteeksi toimia tietäväisenä ja aktiivisena byrokratian koukeroiden suoristajana parhaani mukaan. Mieheni on sitä virkaa hoitanut Kreikassa viimeiset 16 vuotta meidän muiden puolesta. Nyt on minun vuoroni.

En suinkaan luovi ja polski kuin kala vedessä – Suomi on muuttunut! Jos 26 vuotta sitten koin itse kulttuurishokkeja toisensa perään vaihtaessani maita, kulttuureita, kieltä ja ilmastoa, nyt on vastassani taas samanmoinen kokemus 20 Kreikassa eletyn vuoden jälkeen.
Virastossa kuin virastossa sana "netti" esiintyy jossain vaiheessa takuuvarmasti. Siellä tämän asian voi myös hoitaa (sulkeissa kuulumaton "nopeammin ja kätevämmin"). Netistä löydät lisää tietoa asiasta. Hakemuksen voi tehdä vaikkapa netissä. Nettitunnuksilla pääset päivittämään tietosi. 
Kauppaneiti vihjaa, miten netistä näen tarjoukset, seuraan bonuskertymiäni ja muutan vaikka maailmaa!

Kerrostalossa sijaitseva vuokra-asuntomme on jo valmis uusi koti. Huonekalut ovat paikoillaan, autossa kuljetetut kirjat rivissä kirjahyllyssä.
Keittiön kaapin takana on monta roskaämpäriä. Opettelin lajittelun salat pääpiirteittäin, lähetin mieheni viemään roskikset. Katselin ikkunasta, kun hän asteli muovipussit kädessään mäntyjen reunustaman pihan toiselle puolelle, meni rohkeasti keskelle vihreitä avaruusalusten näköisiä pönttöjä, pyöri hitaasti ympäri, pysähtyi, kääntyi keittiön ikkunaa päin ja onnistui heilauttamaan roskia kannattavat kätensä sivuilleen kreikkalaiseen tyyliin, olkapäät korvissa. 

Hän muodosti suullaan epätoivoisen ihmettelevät sanat: 
- Pou tha ta valo? Mihin minä nämä laitan?!?


Kumman vihreä näkymä keittiön ikkunasta


  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mielipiteesi :)