Translate

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Mnää ja mnuu juuren gaiken gansa nähtävän




Saapui se kiusallinen ilta sitten lopulta. Ilta, jota olin odottanut ja pelännyt samalla: olisi jännä nähdä itsensä ihan siellä oikeasti puhumassa telkkarissa suomalaisille tuttujen julkimoiden keskellä; olisi pelottavaa saada kuulla omasta suusta hyppäävät mahdolliset sammakot, änkkäävät kakistelut ja epäloogisuudet; olisi hirveätä todeta oma ulkonäkö kaikessa raadollisuudessaan, vaikka sitä niin pyrittiin valmistelemaan parhaimmilleen julkista esiintymistä varten. 
Kun arjessa suurin ulkonäön kohotus on kulmaväri ja hiusten harjaus, peilin edessä kuluu päivittäin aikaa korkeintaan kolme minuuttia. Kokovartalopeiliä kaihdan kuin ruttoa: olenhan sisäisten arvojen julistaja, ulkonäöllä kikkailu on halpamaista ulkokultaisuutta! 

Katselin itseäni tv-ruudusta. Shokki oli melkoinen. Näin kymmenen millin etäisyydeltä puuteroidun ihon korostamat tsiljoonat rypyt, näin surulliset alaspäin johtavat suupielten juonteet, näin koko ruudun täyttämän kokoni ja helttamaiset leukaperät! 
Enhän minä ole tuollainen! Se oikea minä on jossain tuon vetelän piimäkasan alla.

Katselin ohjelman valikoiden vielä toiseen kertaan nauhoitukselta. Sanat alkoivat muodostua lauseiksi ja lauseilla alkoi olla merkitys. Alkujärkytyksen jälkeen pääsin ohjelman sanoman ytimeen, aloin kuunnella muitakin osallistujia ja ymmärsin puheenvuorojen ja ajatusten koskettavan ihmisyyden tärkeintä olemusta:
Mistä minä olen kotoisin, mitä haluan elämältä, mikä ja kuka minä olen, mikä on tärkeintä, miltä tuntuu olla taas juurillaan?


Ohjelman jälkeen sähköpostini, puhelimeni ja some-viestimeni tulvivat innostuneita kommentteja. Olin ollut niin oma itseni, mutkaton, rehellinen ja luonteva.
Olin puhunut sitä kotikaupunkini murretta, joka puheessani kuuluu luontaisimmin - siitä jo vieraantuneet olivat ihastuksissaan.
Kreikansuomalaisten mielestä olin saanut ilmaistua entisen kotimaani taloudellisen tilanteen ja tavallisten ihmisten kurjuuden ilmapiirin selkeästi: "Kyllä on kumma, jos ei tuon jälkeen suomalaisille tullut selväksi, mikä tilanne täällä on!"

Mieleeni tulvi vanhoja muistoja opasajan alkutaipaleelta. Olin äärimmäisen hermostunut joutuessani katseiden ja huomion kohteeksi tervetuliaistilaisuuksissa seisoessani keskellä esiintymislavaa mikrofoni kädessä. 
Aivan ensimmäisessä "info-tilaisuudessa" vuonna 1987 minun tuli osuudessani kertoa turistisaaren kulkuvälineistä - sekä julkisista että vuokrattavista.
Olin niin lamaantunut, että tarjoilin ääni väristen kolmellesadalle lomakorvaparille rypäleen sekalaisia sanoja pyörillä kulkevista vempeleistä ja jaloinkin mentävistä etäisyyksistä tyyliin: "Busseja on!","Autojakin täällä voi vuokrata" ja "Kävelten pääsee." 
Sen nimenomaisen lomaviikon jälkeen firma sai palautetta esiintymisen ammattilaiselta, joka oli tullut kuuntelemaan oppaiden jakamaa tietoiskua. Lomaa viettänyt Jukka-Pekka Palo oli kirjoittanut: "Lenita Lehto opaskouluun!"

Vieläkin esiintymiseni voisi olla täsmällisempää, lauseet kokonaisempia ja ääntämiseni huolellisempaa. 
Enää minulle ei kuitenkaan ole hiukkaakaan väliä, missä ja keiden seurassa olen tai montako ihmistä minua kuuntelee.

Pyrin aina ilmaisemaan sanottavani rehellisesti, ilman kikkailuja, sillä tavalla kuin se "luannikkaimmin" ulos suusta tulee - aina täydestä sydämestä.


Tosin seuraavaa esiintymiskertaa  varten laihdutan 30 kiloa ja laitan teipit korvan taakse!


Inhimillinen Tekijä - Paluu juurille http://areena.yle.fi/tv/2454460


Tohlopinrannan murteenvääntäjät: Ursula Länsman Lapin Angelista, Ismo Apell Kiurujärveltä ja Lenita Lehto Raumalta.











6 kommenttia:

  1. Hyvin se meni, Lennu. Luontevasti. Eikä niitä ryppyjä näkynyt. Me naiset vaan näemme itsemme aina suurennuslasin kautta ja toisin kuin toiset. HK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän, että sitä on niin ylikriittinen itseänsä kohtaan. Silti olen kyllä yllättynyt, että välitin niin paljon sellaisesta turhanpäiväisyydestä kuin ulkonäöstä.

      Poista
  2. Oli ihana nähdä melkein sukulainen noin sujuvana telkassa. Hyvin meni Lennu enkä mä mitään ryppyi katsellu. Ite katson peiliin yleensä ilman klaseja. KS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos ei olis pakko mennä ihmisten ilmoille aina silloin tällöin, en kattois varmaan lainkaan peiliin :D Tervehdyksiä teitille!

      Poista
  3. Olit juuri sopiva paluumuuttaja Inhimillinen Tekijä -ohjelmaan, jota katsotaan sen sisällön eikä haastateltavien ulkoisen olemuksen takia. En minä ainakaan mitään ryppyjä nähnyt vaan luontevan, upean oman ikäisensä naisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinhän sen pitää ollakin, että ihmistä kuunnellaan eikä arvioida häntä ulkomuodon perusteella.
      Sitä on vaan niin kriittinen itsensä suhteen. Lisäksi mielessäni oleva kuva itsestäni ei mätsää laisinkaan nykypäivään, vaan on jäänyt parinkymmenen vuoden taakse.
      Toisaalta, nämä ovat joviaaleja aiheita, eivät oikeita ongelmia. On ylellisyyttä narista rypyistään ja kiloistaan :)

      Poista

Kerro mielipiteesi :)