Translate

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Lähetäänks ulos käveleen?



Ja sama kreikaksi. 
Näin kysyi mieheni edellisiltana ja sai minut melkein putoamaan keittiön tuolilta. Istuskelin laskemassa, mitenkä rahat riittävät vuokraan, kun Kreikka ei ollut suostunut antamaan vielä selvitystä lapsilisien maksun loppumisesta, joten sekin päätös oli jäissä. 

Siinäpähän laskin, ei se siitä kummemmaksi muuttunut.
Olin juuri tullut tyhjentävään loppupäätelmään, kun kuulin tämän veret seisauttavan ehdotuksen kajahtavan olohuoneen puolelta, missä suomalaisen poliitikon monotoninen selonteko maan talouspoliittisista ratkaisuista oli hypnotisoinut ruokakuntamme toisen aikuisen turruttavaan transsitilaan. Hän ei ymmärtänyt kuulemastaan sanaakaan.

Mitä ilmeisemmin hänelle oli tullut pakottava tarve repäistä itsensä takaisin elävien kirjoihin. 

Useimmissa perheissä – varsinkin suomalaisissa – moinen kysymys on arkipäiväinen, vaan ei meidän. Mieheni on aina ollut suhteellisen epäurheilullinen, jos ei nuoruusajan jalkapalloilua ja aktiivista penkkiurheilua oteta lukuun. Mielellään hän toki viimeisinä Kreikan vuosina kulki töihin kävellen maalaisjärkensä vakuutettua hänelle, että tässä iässä pitäisi liikkua edes jonkin verran, jotta pysyisi tolpillaan. 
Mielellään hän niin ikään liikkui ystäviään katsomassa pitkin kaupunkia ja ylläpitämässä sosiaalisia suhteita; päivitti samalla kaupungin uutissaldon ilmaisjakelulehtien puutteessa. 

Yritin useamman kerran kehitellä meille kahdelle yhteistä harrastusta kävelylenkkien muodossa. Molemmat olisimme tarvinneet säännöllistä kuntoa kohottavaa liikuntaa, ja paras (lue:ainoa) vaihtoehto olisi ollut maksuton vaihtoehto.
Ei, ei tärpännyt. Ei kuulostanut houkuttelevalta herran mielestä. Eikä sitäpaitsi oikein sopinut aikatauluun. Eikä ja eikä...

Suomeen tultuamme hän poltti viimeisen tupakkansa lentokentällä; oli tullut elämänmuutoksen aika joka tapauksessa, niin miksei sitten tarjonnut tuhkiakin pesästä! 
Kolmenkymmenenkuuden vuoden kiihkeiden sauhuttelujen jälkeen seinästoppi on aikamoinen saavutus, mutta ilmeisestikään hänen riippuvuutensa ei ollut fyysistä, koska hän ei ole kärsinyt konkreettisista vieroitusoireista. 

Tätä taustaa vasten ymmärtänette hämmästykseni kävelyehdotuksesta. 
-Vihdoinkin! Ei se kälkätys ja kalkatus mitään saanut aikaan, muutoshalun piti tulla sisältä, omasta itsestä, omasta tahdosta. Silloin, kun oli aika. 

-Minä olen aina valmis! hihkaisin ja syöksyin vaatehuoneeseen vaatteiden vaihtoon kaataen melkein tuolini, ennen kuin mies vaihtaisin mieltään. 
Niin me sitten lausuimme pari painavaa sanaa lapsille kunnolla olemisesta, heilautimme kättämme ja loksautimme oven kiinni. 
Mennä kahisimme ulkoiluvaatteissamme kuin kuka tahansa suomalainen pariskunta järvenrannan kävelypolkua pitkin. Satoi tihkuttikin, mutta vedimme huput päähämme, löysimme kävelyrytmin helposti. 

Eilen alkuillasta järjestelin kuppeja pois keittiön pöydältä iltakahvin jäljiltä, kun kuulin toistamiseen lauseen: 
-Pame gia perpatima? Lähdetäänkö kävelylle? 

Tähän kohtaan kuuluu suu auki oleva hymiö ja hiljainen, ääneen lausumattoman toivon kipinä...




8 kommenttia:

  1. Liikuttavaa, saman molemmissa merkityksissä. :D

    Tervetuloa Suomen ihanaan syksyyn!

    Halit
    tarzu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitoksia! Kyllä nyt ainakin vielä nautin täysillä raikkaudesta ja sateista :)

      Poista
  2. Ihana Lennu! Sai taas nauraa.... Eipä tommosta meidänkään miehen suusta pahemmin kuule... Mä muutes odotan vieläkin päätöstä lapsilisistä ajalta kun poika tuli Suomeen, eli heinäkuulta tammikuulle, jolloin se rupes juoksemaan normaalisti. Kun mun omille Kelan sivuille menen verkkopankin kautta niin siellä lukee, että päätös tulee korkeintaan kolmen viikon sisällä! Aikaa siis mennyt vuosi... :(
    Elina H. Haminasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi vitsit! Samoin mulla lukee kolme viikkoa keskimäärin. Pöh! Sain lapun Kelalta, jossa sanottiin, että ellei Kreikasta tule vahvistusta niitten lapsilisien maksun loppumisesta, kolmen kuukauden kuluttua aletaan maksaa nykyisten tietojen perusteella. Mekin niin oikeaoppisesti lähetettiin anomukset loppumisesta. Toinen pöh!

      Poista
  3. Oikein mukavia kävelylenkkejä sitten vaan ja onnea tupakoinnin lopettaneelle - hienoa! Kävelyt ovat meilläkin suosittuja, sillä silloin voi puhella kaikenlaista ja luonnosta saa todellakin energiaa ja iloa. Kiva kuulla, että viihdytte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan :) Ihme tapahtui vielä kolmannenkin kerran, hih.

      Poista
  4. Ihan mahtavaa tuo tupakoinnin lopetus tuosta noin vain! Ihailen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa tähän, että sitä lopettamista kesti vuosi... siellä suomen kursseilla "kaikki" menivät ulos välitunnilla polttamaan, niin siitä se sitten alkoi taas.
      Mies on kyllä kumma otus, sillä on aina keuhkot olleet ihan puhtaat sauhuttelusta huolimatta. Onhan siitä tietysti kaikkia muita huonoja vaikutuksia vaikka kuinka, eli en häntä yhtään puolustele.

      Poista

Kerro mielipiteesi :)